huuhtanenlea

(1) Suru hinta on lahjasta rakastaa

Suru hinta on lahjasta rakastaa.

 

Surun kirkkaus - nyt kun kuolemastasi on kulunut 5 vuotta ja 3 kuukautta, voin jo sanoa noin.

Ennen sitä hetkeä, kun kiitit iltapalasta, kosketit kädenselkääni, nousit pöydästä ja tuuperruit lattialle, olin kirjoittanut monien suruadressiin: - Minusta on aina tuntunut siltä, että rakkaittemme lähtö jollain hyvin olennaisella tasolla on näennäinen.

Sinun lähtösi oli totaalinen. Millään tasolla et jäänyt luokseni. Kun katsoin ennen niin kauniita syvänharmaita silmiäsi, ne olivat haaleat ja tyhjät. Kuin halvasta lasihelmestä tehdyt. Tyttäreni istui lattialla verilammikon vieressä ja silitti hiuksiasi:"Katso äiti, ei hän ole enää täällä."

Minussa on säilynyt koskematon muisto tuosta tunteesta, ajattomuuteen ripustetusta tuokiosta, jonka rakkaus Sinuun tuo minulle takaisin. Kolmekymmentä yhteistä vuotta, kolmekymmentä onnellista purjehduskesää. Lahja elämältä - laina, joka nyt otettiin pois.

Olin onnellinen, että sain hyvästellä Sinut Erik Bryggmanin suunnittelemassa Ylösnousemuskappelissa. Surun vuosina se paikka on tuonut minulle lohtua. Tuntuu kuin kappelin arkkitehtuurissa olisi onnistuttu eliminoimaan hengen ja aineen vastakohta. Musiikki kohoaa esteettä avaruuteen. Se tavoittaa Sinut, olosi siellä:

Kevyt kulkea on ...

Miten soi sävel ilmojen huilun, miten soi urut tuulen ...

Ja kaikki taas pois häviää.

Minä huminan kuulen, maan ilon ja itkun mä kuulen,

mutta tunne en ikävää.

Ajatuksetta keinua tahdon, vain keinua, soutaa

ja katsella maata allani kimmeltävää,

ikuisuuden kuilua katsoa pääni päällä. 

...kevyt olla mun on. 

                                           Eeva-Liisa Manner

Kappelin alttarilla viipyy talven valo lipuen ikkunasta toiseen, kuin odottaen lupaa viedä Sinut pois käsien ulottuvilta.

...

Muistan viimeisen kesämme myrskyn matkalla Uudestakaupungista Katanpäähän.

Meri tulee meitä kohti vaeltavana vuoririvinä. Raskaita jysäyksiä veneen laitaa vasten. Vaahto ryöppyää korkealle. Tuuli tuo katkelmina huutosi: "Kiristä keulapurjetta!" Tartun vinssiin kohmeisin käsin ja yritän vääntää. Pienin välein aalto pyyhkäisee ylitseni.

"Perkele!"

Se kuuluu selvästi. Ja sitten:"Siirry peräsimeen!"

Keulapurjeen skuutti on juuttunut kiinnitysknaapin taakse. Ryömit irrottamaan sitä. Jättiläisaalto heittää Sinut sivuvantteja vasten. Saat niistä otteen, kieput hetken vaarallisen näköisesti mutta pysyttelet veneessä.

"Ohjaa alemmaksi! Keulasta oikealla länsiviitta!" karjut. Nieleskelen itkua ... mutta merellä kapteeni määrää.

Sairaan kellertävässä valossa salamat leiskuvat. Jyrinä etenee kuin jättiläisvaunuilla ...

...

Ja sitten aamu. Avaan varovasti keulaluukun, etten herättäisi Sinua. Kurottaudun siitä ulos. Ilma hivelee kasvoja, antaa ajatuksille levon. Yksinäisen linnun kirkaisu. Nokikanat häiriintyvät ja pyrähtävät lentoon. Olemme ankkuroineet lahden poukamaan aution saaren suojaan.

Autuas olo  ...  ja rakkauttakin jossain mielen pohjalla.

...

Muistan viimeisen yön Härjänmaankarilla, kun nousimme kannelle. Pysähdyimme kuuntelemaan suurta hiljaisuutta, merta, jonka läheisyyden ilmaisi vain pimeyden laaja liike. En ollut vuosiin nähnyt mitään niin mustaa kuin se yö.

...

Nyt olet poissa. Totisina palaavat yhteisen menneisyytemme ajat, vahvoina hellyttävinä kuvina. Alakuloisuus ja kaipuu houkuttelevat ne tähän hetkeen. Toivoisin, että  vielä kerran voisit nähdä auringon laskevan meren syliin, kuulisit miten pehmeälle taivaalle hukkuu lintujen huuto.

Nyt kun olet lähtenyt, palaa mieleeni kuva eräästä elokuun yöstä Hirvensalon mökillä. Oli saunottu, tuli takassa sammunut. Lähdimme vielä ulos. Kävelit laiturille, jota vuosi vuodelta rakentelit kärsivällisesti uudestaan jäiden vietyä menneen kesän aikaansaannoksesi.

Laituri huojuu uhkaavasti kuten se on huojunut kaikkina näinä meidän kolmenakymmenenä kesänämme. Seisot yksin laiturin päässä. Sumusta kohoaa syvänsininen kappale merta saaden taivaan mustuuden läikehtimään itsessään ...

...

Ystävä, jonka rakkautta ei tarvinnut ansaita, on poissa. Yhteinen menneisyys, takaisin palaamaton ja katoamaton on läsnä.

Maailma on köyhempi Sinun kuoltuasi.

Lea Huuhtanen

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat